Melkein kaikkea melkein kaikesta — Nippelitieto.com

Kypärän käyttäminen maailmansodassa

Teräksinen, kiiltäväpintainen kypärä, jossa silmäaukko. Sen juuressa on jonkinlaista ketjua tai rautaverkkoa. Kypärässä niittejä ja tappeja.Kypäriä ammoisista ajoista

Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä sotilailla ei ollut teräksisiä kypäriä sotaan lähtiessään, vaan miesten päitä peittivät kankaiset lakit ja hatut — osalla ne olivat nahasta valmistettuja, kuten saksalaisten piikkikypärä Pickelhaube. Kun maailmansota siirtyi asemasotaurilleen, kun juoksuhautavaihe käynnistyi, ensimmäiseksi ranskalaiset älysivät soturiensa kaipaavan tarvetta terässuojalle. Ranskalaiset valmistivat vuonna 1915 Adrian-kypärän. Sen jälkeen brittisoturit esittelivät Brodie-kypäränsä, jota myöhemmin ryhtyivät käyttämään jenkkisotilaatkin. Saksalaiset esittelivät Stahlhelm-kypäränsä.

Saksalaisten kypärä osoittautui sodankäynnissä parhaimmaksi. Se suojasi käyttäjänsä päätä parhaimmin. Englantilaisten kehittämä kypärämalli ei suojannut pään sivustoja eikä takaosaa, sillä kypärän malli muistutti lähinnä ylösalaisin käännettyä lautasta. Saksalaisten kypärän valmistamisen haittapuolena olivat sen kustannukset, sillä brittikypärä pystyttiin prässäämään yhdestä levystä, mutta saksalaisten kypärä luotiin useimmista osista ja sen takia kypärien valmistaminen koitui tyyriiksi.

Saksalaisten Stahlhelm-kypärä oli alunperin määrätty ohjesäännössä pidettäväksi kenttäharmaana, mutta kentällä taistelleet sotilaat suosivat kypärän naamioimista sotkemalla sen mutaan, maaleihin tai kietomalla rättejä sen ympärille. Heinäkuussa 1918 saksalaiskypäriin määrättiin vuodenaikojen värejä suosivien naamiovärien asettamista siten, että kypärän pintaan maalattavien värien välille laitetaan erotukseksi sormenpaksuinen musta viiva.

Brittikypärät, jotka saivat Brodie-nimen mallin kehittäneeltä John L. Brodielta, olivat matalia, mutta niiden paksuus oli suuri antaen käyttäjälleen tehokkaan suojan yläpuolelta tulevilta sirpaleilta. Kypärän ilmeisin haittapuoli oli se, ettei se suojannut niskaa eikä pään sivuja toisin kuin ranskalaisten tai saksalaisten kypärät.

Ranskalaisten Adrian-kypärän nimi on August-Louis Adrianilta. Ranskalaisten kypärä oli sirpalesuojausta silmälläpitäen valmistettu. Kypärän etu oli sen huomattava keveys, sillä kypärä painoi vain 700 grammaa. Sen merkittävin heikkous oli kypärän heikko kyky suojata käyttäjäänsä muilta kuin sirpaleilta.

Nippelitietoa julkaisusta

Nippelitieto.comin Pete julkaisi tämän sivun. Tämän kirjoituksen pituus on suurinpiirtein 341 sanaa. Selaat juuri osion Etusivu sisälle ahdettuja julkaisuja. Juttu liittyy tavalla tai toisella aiheeseen tai aiheisiin , . Klikkaamalla aihesanan nimeä saat avattua muutkin siihen kytketyt kirjoitukset. Julkaisua päivitettiin viimeksi 04. helmikuuta 2010 kello 01:01. Lyhyt osoite tähän kirjoitukseen on https://nippelitieto.com/133.

Kommentoi