Melkein kaikkea melkein kaikesta — Nippelitieto.com

Maailman vanhin saippua

• Julkaistiin 5. marraskuuta 2009
• Kommentoi!
• Luettu 3880 kertaa
• Nappelit: maat, sekalaista

Kuvassa näkyy luomusaippuaa

Ei ole vielä tiedossa ketkä keksivät saippuan, mutta tiedossa on, että varhainen sumerin sivilisaatio tiesi saippuan valmistuksen salat jo 3000 vuotta ennen kristittyjen Kristuksen syntymistä. Sumerilaisten käyttämä saippua valmistettiin sekoittamalla vettä ja tuhkaa toisiinsa, jonka yhdistelmällä saatu mönjä auttoi poistamaan öljyä raakavillasta ja kankaista. Saippuaa käytettiin ainakin tähän tarkoitukseen sen takia, että öljyttömät kuidut oli helpompi värjätä. Hygieniasyyt saattoivat olla vain toissijainen syy saippuan käyttämiseen.

Sumerilaisten saippuapaloja on säilynyt näihin päiviin asti tuhansien vuosien takaa. Joidenkin väitteiden mukaan osa tai kaikki sumerilaisten keksimästä saippuasta olisi tehty sekoittamalla vettä, alkalia ja cassiapuusta uutettua öljyä keskenään. Öljy on tässä yhdistelmässä reagoiva aine alkalin kanssa. Tällä kaavalla lienee siis mahdollista valmistaa saippuapaloja, mutta tuhkan ja veden sotkeminen toisiinsa voi luoda nestemäisen “köyhän miehen” version siitä. Sumerissa tuhansia vuosia sitten oli ainakin ajoittain tapana, että temppelissäkävijät ja papit puhdistivat itsensä ennen varsinaisiin kinkereihin ryhtymistä.

Suomessa on saippuaa luotu keittämällä vielä joitakin vuosikymmeniä sitten. Esimerkiksi Kotiliesi tietää kertoa, että saippuasatsin keittämisessä käytetään 2 kilogrammaa lipeäkiveä, 2 kilogrammaa rasvaa ja teurasjätteitä, sekä 30 litraa vettä. Lipeä liotetaan veteen ja sen jälkeen eläinrasvat kaadetaan joukkoon. Tätä mönjää keitetään kolmen-neljän tunnin ajan. Sen jälkeen keitoksen annetaan paksuuntua, niin että se alkaa jähmettymään. Jähmettymisvaiheessa mönjään lisätään kourallisia keittosuolaa ja jatketaan keittämistä vielä tovin. Käyttövalmis saippua jää keitoksen pintaosiin ja neste pohjalle — nämä ainekset erotellaan toisistaan. Valmis saippua voidaan jättää jähmettymään ja sen jälkeen se voidaan viipaloida.