Maailman pienin sammakko, latinankieliseltä nimeltään Paedophryne amauensis, on vain vähän yli seitsemän millimetrin pituinen. Keskiverto lajin edustaja on noin 7,7 mm pituinen. Kyseinen sammakkolaji löydettiin Papua–Uuden–Guinean saarelta. Sammakko on samalla myös maailman pienin tunnettu selkärankainen. Vertailun vuoksi mainittakoon, että keskiverto sinivalas, maailman suurin eläin, on 25,5 metriä pitkä. Se on siis noin 3300 kertaa pidempi kuin Paedophryne amauensis -sammakko.
Maanjäristykset ovat meillä Suomen alueen ihmisillä harvinaisia ilmiöitä, sillä maamme ei sijaitse kovin lähellä mannerlaattojen saumakohtia. Suomessakin ilmenee vuosittain tuntuvia, tosin maailmanlaajuisella mittakaavalla hyvin lieviä, maanjäristyksiä. Maanjäristys kestää yleensä alle minuutin ajan, mutta jälkijäristyksiä saattaa ilmetä vielä vuosienkin päästä varsinaisen maanjäristyksen jälkeen. Suurissa maanjäristyksissä jälki-iskut voivat laittaa maan lainehtimaan pitkän ajan päästä. Nämä maan kuoren ilmiöt vaikuttavat ihmisten elämään merkittävästi. Viimeisten 4000 vuoden aikana ne ovat vieneet arviolta 13 miljoonaa ihmishenkeä.
Elämän perusyksiköksi voidaan mieltää solun. Elävässä organismissa on oltava ainakin yksi elävä solu, jotta se voidaan katsoa elolliseksi. Elävät olennot eroavat elottomista olennoista metaboliikan, lisääntymiskyvyn ja ympäristöön sopeutumisen ansiosta. Virukset eivät ole tiukimman elämän määritelmän mukaan elollisia oletnoja, sillä viruksissa on yksinkertaisesti DNA:ta ja RNA:ta proteiinipaakun ympäröimänä. Virus tarvitsee isäntäsolun voidakseen aktivoida metaboliikkajärjestelmänsä ja lisääntyäkseen. Jos virus ei ole isäntäsolun kanssa tekemisissä, se on kuin horroksessa.
Sana delfiini juontuu todennäköisesti kreikankielisestä sanasta delphis, joka on puolestaan samankaltainen kuin kohtua tarkoittava sana delphys. Maailmalla elää 32 merivedessä elämänsä viettävää delfiinilajia. Sen lisäksi on neljä jokivesien delfiinilajia ja kuusi pyöriäislajia. Delfiinien ja pyöriäisten välinen ero on hankala hahmottaa, mutta yleensä pyöriäisten hampaat ovat terävämmät ja kuonot tylpemmät kuin delfiineillä.
Ihmiskunta on kierrättänyt ja käyttänyt tarveaineita ahkerasti valtaosan olemassaolostaan, mutta länsimaissa kierrättämisen taito ehti lähes kadota teollistumien myötä. Esimerkiksi Iso-Britanniassa teollistuminen johti siihen, etteivät ihmiset enää osanneet hyödyntää tavaroita yhtä kekseliäästi kuin “vanha kansa”, joten englantilaiset ryhtyivät polttamaan ylimääräisiksi katsomiaan tavaroita. Ensimmäinen jätteenpolttamo starttasi Britanniassa vuonna 1874.
Ihmisen kehossa on yli 600 yksittäistä lihasta. Lihasten avulla voimme seisoa, istua, liikutella sormiamme ja näyttää kasvoillamme ilmeitä. Lihakset ovat kiinnittyneet jänteisiin, rustoihin ja luihin. Luita aikuisen ihmisen kehossa on 213 kappaletta. Ihmisen päässä on keskimäärin 100 000 karvaa. Hiuskarvojen paksuus ohenee ajan myötä. Paksuimmillaan tukka on 20 ikävuoden tienoilla ja 70-vuotiaana tukka on yhtä ohutta kuin vauvalla.
Hait ovat ainakin 400 miljoonaa vuosia sitten alkunsa saanut merieläinlaji. Haita oli olemassa satoja miljoonia vuosia ennen ensimmäisiä dinosauruksia. Vuosituhansien aikana hait ovat muuttuneet verrattaen vähän kun katsotaan esimerkiksi ihmissuvun kehitystä samalla aikavälillä. Hait ja ihmiset ovat olleet tekemisissä siitä asti kun ihmissuvun jäseniä on käynyt merissä kalastamassa. Ensimmäinen kirjallinen merkintä hain hyökkäyksestä on Herodotukselta, joka kertoo persialaisen laivaston haaksirikkoutuneiden merimiesten joutuneen hirviölauman kynsiin noin 2400 vuotta sitten.
Miljoonien vuosien varrella Maan ilmasto on muuttunut useasti, toistuvasti, jaksoittain. Ilmakehään päästettävistä hiilidioksidipäästöistä viidesosa on suoraan moottoriajoneuvojen palaneesta bensiinistä syntynyttä tavaraa. Runsaasti hiilidioksidia ilmaan joutuu myös fossiilisen hiilen ja koksin polttamisesta. Jotkut geologit arvelevat jopa 90% kasvihuoneilmiöstä syntyvän meriveden höyrystymisen takia. Näinä päivinä Tellukselle on väitetysti saapumassa ilmastonmuutoksesta johtuva lämmin kausi, jonka vuoksi esimerkiksi Australiassa aavikoituminen on kiihtynyt.
Tulivuoren latinankielinen nimi on volcanus tai vulcan. Nimi viittaa roomalaiseen tulen jumalaan. Tulen jumalan roomalaiset arvelivat muovanneen tulivuori Etnan. Vielä keskiajoille asti monet ihmiset uskoivat syystä tai toisesta, että tulivuoret olivat sisäänkäyntejä Helvettiiin tai Manalaan. Meksikon alueen asteekit arvelivat jumalolentojen elävän laavamerissä. Senpä tähden nuoria naisia uhrattiin muiden brutaalien tappotapojen ohessa uittamalla naisväkeä laavassa. Näiden tulisten nippelitietojen lisäksi tarjolla pari kourallista lisää tulivuoritietoutta.
Apinat ja ihmisapinat voidaan erottaa toisistaan helposti, sillä apinoilla on häntä ja ihmisapinoilla ei. Ihmisapinat ja hämähäkkiapinat käyttävät raajojaan liikkuessaan viidakon puista toisiin, mutta apinat useimmiten käyttävät häntäänsä ja tyytyvät juoksentelemaan oksilla. Apinat syövät sekä kasvis- että liharuokaa, mutta jotkut mättävät kuonoonsa myös mutaa hankkiessaan sitä kautta helpotusta ruokamyrkytysoireisiin syötyään vatsan sekaisin vetäviä eineksiä.
Sudet ovat polveutuneet noin 35 miljoonaa vuotta sitten maan pinnalla köpötelleestä mesocyon-lajista. Mesocyonit olivat pieniä koirannäköisiä eläimiä, jotka kävelivät lyhyillä neljällä jalallaan ja joilla oli pitkä torso. Susien ja koirien tapaan nekin saattoivat elää laumakunnittain. Ihmisen ja suden välinen suhde syntyi tiettävästi joskus 22 000 vuotta sitten, jolloin Euroopassa piirrettiin ensimmäiset sutta muistuttavat hahmot kiveen.
Hevoset ovat ainakin 60 miljoonaa vuotta vanha laji. Ensimmäiset hevoset olivat kooltaan kotikissan kokoisia. Nykyhevoset kesytettiin joitakin tuhansia vuosia siten. Hevosia on pidetty monissa kulttuureissa ylevinä olentoina ja senpä takia niiden uhraamista jumalille tai muiden turhanpäiväisten uskomusten innoittamien syiden vuoksi, on pidetty merkittävänä tekona. Kaukasuksen alueella hevosia on ladattu taikauskon takia vielä 1800-luvulla. Antiikin aikana valkoisia hevosia hukutettiin Poseidonin kunniaksi.
Venäjä tiedemies Dmitri Belyav käytti 1950-luvulla vuosikausia aikaa jalostaessaan selektiivisesti hopeakettuja tavoitteenaan saada niistä kotieläimiä. Kesyiksi ketut muuttuivatkin ja jopa niiden fyysiset piirteet muuttuivat kehitystyön tuloksena, sillä ketut alkoivat muistuttamaan koiria siinä, että ne suipistivat korviaan kuin koirat ja heiluttivat häntäänsä kuin koirat. Hopeakettujen kesyttäminen tapahtui siten, että Belyaev poimi hopeakettukandidaateista ne yksilöt, jotka vaikuttivat luottavaisimmilta ihmistä kohtaan.
Fossiilien, veren ja DNA-näytteiden mukaan on huomattu, että valaiden, delfiinien ja virtahepojen sukulaisuussuhteet ovat lähellä toisiaan. Nähtävästi virtahepo ja mainitut kaksi muuta eläinlajia päättivät lähteä kukin omaan suuntaan kulkemaan evulutiivista polkuaan — polku on ajoitettu noin 60 miljoonan vuoden päähän. Nykydelfiinit, -valaat ja -virtahevot ovat näinä päivinä tämän kehityskulun viimeisimmät kehitysversiot. Kiehtovaa tässä on erityisesti virtahevon osuus.
Melkein rottamainen pussiahma on Australiassa asusteleva peto. Se tunnetaan pussihukkana ja joskus myös nimellä Tasmanian tuholainen. Eläin on vankkarakenteinen ja sillä on lyhyenläntä häntä. Noin kuuden vuoden ikäiseksi elävä pussihukka on oppinut varastoimaan rasvaa häntäänsä. Tästä tiedosta voidaan tehdä sellainen suora johtopäätelmä, etteivät huonokuntoiset tuholaiset ole paksuhäntäisiä. Häntäominaisuuden lisäksi pussiahma pystyy haisemaan haisunäätääkin pahemmalta.
Greippi on herkullinen sitrushedelmä. Se on vain noin 300 vuoden ikäinen. Greippi sai alkunsa englantilaisen kapteeni Shaddockin kiikutettua eräällä laivareissullaan läpi Länsi-Intian pomelon itämiskelpoisia siemeniä. Osa näistä siemenistä joko tietoisesti tai sattumalta isutettiin lähelle appelsiinia. Näin ajan myötä syntyi omalaatuinen hedelmähybridi, kun pomelo ja appelsiini yhdistivät voimansa. Greipin syntyminen koettiin vuoden 1693 tienoilla.
Tämä on jälleen näitä juttuja, jotka voivat vetää iljettävyydessään vertoja merikrottiuroon toiminnalle ja valaanruhon mädäntymiselle. Kampelat ovat sellaisia kaloja, jotka ovat litteitä. Niiden litteys on tavanomaisten litteiden asioiden litteyttä erikoisempi, sillä ne eivät ole litteitä vatsan ja selän suuntaisesti, vaan sivusuunnassa.
Tikkalajeja on ainakin 200 kappaletta. Nämä linnut keräävät ruokaa ja pitävät yleisellä tasolla älämölöä itsestään esimerkiksi houkutellakseen parittelukumppaneita lähiseudulle rummuttamalla nokallaan puuta. Tikan aivot joutuvat alatuisesta nakuttamisesat koetukselle, mutta jatkuva edestakainen töksähtelevä liike ei juurikaan tunnu tätä luontokappaletta haittaavan. Tikan aivoihin ei synny vaurioita, sillä eläimen aivot on suojattu monin varotoimin.
Merikrotit ovat millä tahansa mittapuulla mitattuna rumia luontokappaleita. Niiden lisääntymistapa on yhtä karmiva. Merikrottien tapa jatkaa sukua on hyvin omalaatuinen. Koska saman lajin edustajia on toistensa lähituntumassa sangen vähän, parittelukumppanin löytyminen voi olla hankalaa ja se puolestaan voi vaaranta lajin jatkuvuuden. Tämän seikan ymmärrettyään evoluutio on antanut merikroteille tehokkaan, mutta kuvottavan, tavan huolehtia jälkeläisten saattamiseksi maailmaan.
Ihmisillä ei ole penisluuta. Kuitenkin melkein kaikilla muilla nisäkkäillä moinen luu löytyy. Sitä ei ole kuitenkaan ihmisten lisäksi myöskään hevosilla, jäniksillä, hyeenoilla tai kenguruilla. Penisluu tunnetaan nimellä baculum, joka on alunperin latinaa ja joka on merkinnyt keppiä tai sauvaa. Luu on ollut Alaskan alkuasukkaiden keskuudessa eräänlainen koriste-esine, joka on otettu talteen eläimen jäännöksistä ja kiillotettu puhtaaksi. Koristeena siihen on saatettu raapustaa kuvioitakin, kuten hahmoja suurista petoeläimistä.
Rukoilijasirkoilla ei ole ulkonevia korvia, kuten meillä ihmisillä. Itse asiassa näillä hyönteissyöjillä on vain sisäinen korva. Yksi sellainen. Korva on asetettu eläimen päähän ja sen avulla rukoilijasirkka kykenee kuulemaan ultraääniä. Se on tärkeä ominaisuus tälle ötökälle, sillä se ruokailee päivisin ja vaeltaa paikasta toiseen yöaikaan. Öisin se joutuu liihottelemaan siipiensä varassa ja on siten vaarassa joutua esimerkiksi lepakon päivälliseksi / yöpalaksi. Ultraäänen kuuleminen on kuitenkin tehokas tapa huomata, onko lepakko “tutkaamassa” sitä.
Väljäesti määriteltynä maailman toiseksi suurin pähkinä on brasilialainen pähkinä, jonka koko voi olla jopa 5 senttimetriä halkaisijaltaan. Se kasvaa sademetsissä noin 30–45 korkeudelle yltävissä puissa. Maailman suurimpia pähkinöitä tuottaa seychellienpalmu, jonka kookospähkinöiksi kutsutut hedelmät voivat olla jopa 50 senttimetriä halkaisijaltaan. Tuollaiset pähkinät voivat olla painavimmillaan 30 kilogrammaa, eli yhtä painavia kuin keskikokoiset koirat. Koska tällaiset kookospähkinät ovat mätänemisvaiheessa onttoja, ne kelluvat meressä ja voivat siten taivaltaa pitkiä matkoja toisille saarille asti. Kypsät elinvoimaiset hedelmät eivät kellu, jonka takia tätä lajia kasvaakin vain hyvin rajatulla alueella.
Kukkien värillä on väliä myös Suomessa. Annettaessa vaikkapa punaisia ruusuja jollekulle henkilölle, antaja viestittää nimenomaan kukkien värillä rakkautta ja kunnioitusta. Punaiset ruusut ovat perinteisesti rakkauden, romantiikan ja kunnioituksen osoituksia. Punaista ruusua on pitkään pidetty kauneuden ja täydellisyyden symbolina, joten antamalla tällaisia kukkia voidaan osoittaa syvistä tunteista jotakuta kohtaan. Myös muilla ruusujen väreillä on merkityksiä.
Tiettävästi maailman pienin tulivuori on vain 13 metriä korkea nyppylä. Tulivuori sijaitsee Meksikon Pueblassa ja paikalliset kutsuvat sulaa kiveä hönkinyttä Telluksen venttiiliä nimellä Cuexcomate. Tulivuori on tällä hetkellä passiivinen, mutta se on ollut verrattaen nuoren ikänsä aikana aktiivinen vain parisataa vuotta sitten, jolloin 1664 se muodostui suuren Popocatépetl-tulivuoren purkautumisen yhteydessä.
Hurrikaani ei ole hurrikaani jos siinä kieppuva ilmavirtaus ei ole vähintään 122 kilometrin tuntivauhdilla. Näin ollen on siis teknisesti oikein todeta, että “Huhhuh, kylläpäs tänään on kova myrsky” jos tuuli puhaltaa vain 121 kilometrin tuntivauhtia. Lievin hurrikaanin vaihtu on 34 metriä sekunnissa ja nopeimmillaan se voi olla jopa 67 metriä sekunnissa. Näin määrittelee vuonna 1987 julkaistu Earth Science -teos. Hurrikaanit on näinä päivinä lokeroitu viiteen nopeusluokkaan.
Tällä hetkellä maailman suurin elävä olento on sinivalas. Valaat ovat täysi-ikäisinä jättimäisiä merten herroja, sillä ne ovat jopa 32 metriä pitkiä ja voivat krillejä syömällä paisua jopa 200 tonnin painoisiksi. Sinivalaat ovat todennäköisesti suurimpia eläimiä, joita tässä maailmassa on koskaan nähty. Sinivalaan kieli on jopa 2700 kilogrammaa painava lihas. Tämä luontokappale saa suuhunsa mahtumaan 90 tonnia vettä ja ruokaa, mutta koostaan huolimatta sinivalaan kurkku on varsin kapea eikä eläin pysty nielemään mitään rantapalloa suurempaa.
Saluki, eli arabialaisittain Seloqee, on todennäköisesti vanhin kotikoirien rotu. Vuoden 2004 toukokuussa ilmestyneessä Science-lehdessä väitetään salukin DNA:n olevan aivan antiikkia. Koira on todennäköisesti yksi niistä vanhimmista roduista, jotka erosivat aikoinaan susien kehityspolulta. Salukinkaltaisista koirista on kuvia ja kaiverruksia jopa 3500 vuotta ennen Kristusta, jolloin Iranissa on esiintynyt koiraa kuvaavaa keramiikkataidetta. Lisäksi egyptiläisten haudoissa 2100 eKr. on todisteita samankaltaisen koiran olemassaolosta. Eurooppaan ja merten valtiaana toimineeseen Iso-Britanniaan salukeja kiikutettiin vasta 1840-luvulla.
Mehiläiset näkevät maailman hyvin eri tavoin kuin esimerkiksi me ihmiset. Meille ihmisille puiston kukkaistutukset ovat yhtä värien loistetta. Mehiläisille ja monille muille ötököille nämä kukat näkyvät hyvin erilaisina, sillä mehiläiset pystyvät näkemään ultraviolettivalon ja senpä tähden eräät värisävyt erottuvat mehiläisille hyvin terävinä ja houkuttelevina kukinnoissa. Me ihmiset emme näe ultraviolettivaloa. Mehiläiset pystyvät hyödyntämään tätä valoa myös pilvisinä päivinä liikkumiseen, sillä uv-valo läpäisee pilvikerrokset.
Krokotiileilla on omalaatuisia kykyjä, joiden ansiosta se on säilynyt hengissä näihin päiviin asti. Mateleva liskomainen kroko ei pysty terävistä hampaistaan huolimatta pureskelemaan ruokaa, vaan sen piikkipäiset hampaat kelpaavat vain lihan ja luunkappaleiden repimiseen pienemmiksi palasiksi. Kun krokotiililla on suussaan lihankappale tai muuta nieltäväksi aiottua materiaalia, krokotiili ei voi käyttää edes kieltään apuna. Krokon kieli kun ei pysty nousemaan ylöspäin samaan tapaan kuin meillä ihmisillä.
Ilmeisesti luontomaailman ainoa taaksepäin lentävä lintulaji on kiitäjälintujen lajiin kuuluva kolibri. Kolibrit ovat samalla pienimpiä elossa olevia lintulajeja. Pienin kolibri on hunajakolibri, joka sekin pystyy lentelemään taaksepäin ja myös räpsyttelemään siipiään siten, että se pysyy ilmassa täysin paikoillaan. Lintu heiluttaa siipiään jopa 90 kertaa sekunnissa. Siipien räpsyttelyvauhti riippuu kolibrin lajista. Nämä linnut kykenevät nopeimmillaan kiitämään eteenpäin jopa 50 kilometrin tuntivauhtia.
Vuonna 1998 ornitologi Robert S. Ridgely ilmoitti löytämästään uudesta lintulajista. Hän oli käynyt seikkailemassa Ecuadorin Andeilla. Ridgely yhdessä lintubongarikollega John Mooren kanssa kuuli ensimmäistä kertaa kuin koiraeläimen haukkumista muistuttavan äänen marraskuussa 1998. Kaksikko oli bongaamassa rutiininomaisesti tipuja luontopuiston läheisyydessä, kun haukkuminen alkoi. Lintualan asiantuntijoilla oli onnekseen nauhuri mukanaan, jolla he taltioivat haukkumisen ja toistivat sen. Haukkumisen kuultuaan heidän näköpiiriinsä lehahti entuudestaan tuntematon lintulaji.
Maailman suurin kukka on Sumatralla jopa seitsemän kilogramman painoiseksi murikaksi paisuva Rafflesia arnoldii. Joidenkin väitteiden mukaan jopa 11 kilogramman painoisia yksilöitä olisi löydetty. Tätä kasvia löytyy vain ja ainoastaan Sumatran sademetsistä ja Borneon pöpeliköistä. Rafflesia arnoldii on suurin kukka fyysiseltä kooltaan, sillä sen halkaisija voi olla suurimmillaan jopa metrin luokkaa. Ihan keskivertopuutarhurin kasvihuoneen koristukseksi tämä ei sovi, sillä kukka haisee mädälle lihalle.
Synnyttämisen maailmanennätys tehtiin Venäjällä 1700-luvulla, jolloin hedelmällinen nainen, nimeltään Valentina Vassilyeva, kävi synnyttämässä kerta toisensa jälkeen kaksosia, seitsemän kertaa kolmoset ja neljä kertaa neloset. Vuosivälillä 1725–1765 lapsia maailmaan kuin liukuhihnalta tuonut nainen ei ilmeisesti koskaan synnyttänyt kerralla vain yhtä lasta, vaan aina vähintään kaksoset. Lopulta tämä Feodor Vassilyevin -nimisen maalaismiehen vaimo lopetti synnyttämishommat tehtyään sitä ennen miehensä lähtösysäyksen voimin tähän maailmaan 69 jälkeläistä.
Väitetään Suomessa olevan eniten järviä koko maailmassa, mutta todennäköisemmin järvirikkain valtio on Kanada. Kanadassa sijaitsee yli 60 prosenttia kaikista maailman järvistä ja heillä on ilmeisesti jopa 3 miljoonaa järveä. Suomea markkinoidaan maailmalle tuhansien järvien maana, joka pitääkin paikkansa, sillä maassamme on väljästi tulkittuna yli 187 000 järveä. Niistä kuitenkin “vain” 60 000 on suurehkoja vesialtaita. Myös kanadalaiset Manitoban provinssissa markkinoivat itseään samanlaisella tavalla, sillä he hehkuttavat omistavansa 100 000 järveä. Yhdysvaltojen Minnesotakin on ajautunut samanlaiseen suitsutukseen, tosin heillä on vain 10 000 järveä.
New Scientist –lehdessä heinäkuussa 2000 julkaistussa jutussa englantilainen tiedemies Robert May ilmoitti sivumennen meidän ihmisten olevan DNA-koodimme osalta puoliksi samanlaisia kuin banaanit. Ihmisen ja banaanin DNA on 50- tai 60-prosenttisesti samanlaista. Huolimatta siitä, että rakennuspalikat molemmilla lajeilla ovat samanlaisia näinkin suurelta osin, ihmiset eivät tietenkään ole vyötäröstä alaspäin banaaneja eivätkä banaanit puoliksi ihmisiä. Jo hyvin pienet eroavaisuudet DNA:ssa vaikuttavat radikaalisti yksilön ulkomuotoon ja sisuskaluihin.
Muovi on käyttömateriaalina oiva keksintö, mutta sen palauttaminen takaisin luontoon voi viedä kaatopaikallakin satoja vuosia, että pullo kompostoituisi kunnolla. Riippuen muoviesineen muodosta, koosta ja erityisesti sen valmistamiseen käytetyistä aineista sekä kompostoimisolosuhteista, esine voi säilyä satojen vuosien ajan. Esimerkiksi muovipussi voi maatua kaatopaikkaolosuhteissa parinkymmenen vuoden kuluessa, mutta esimerkiksi muovinen pullo voi olla niin tuhtia tavaraa maaperän mikro-organismeille, ettei se ihan hevillä häviä.
Maailman suurin jäävuori oli niin suuri, että se sai itselleen oman nimen. Etelämantereelta vuonna 2000 irronnut jättimäinen lohkare oli pinta-alaltaan suurempi kuin Jamaika. Jäävuori oli 335 kilometriä pitkä ja 97 kilometriä leveä. Vuori oli kuin suuri tikku, joka risteili vuosikymmenen ajan eri puolilla maailmaa. Jäävuoren nimeksi annettiin Jäävuori B-15. Tämä mantereelta lohjennut jätti johti siihen, että Etelämantereen kartat piti piirtää uudelleen.
Maailmasta on löydetty kaikenlaisia rapulajeja tähän mennessä jo melkein 6800 kappaletta. Maailman suurimpia rapuja ovat syvillä merien pohjassa elävät jättiläistaskuravut, joiden jalkojen välinen etäisyys voi olla jopa 4 metriä. Vastaavasti maailman pienimmät ravut ovat todella pieniä. Pienimmät ravut tunnetaan englanninkielisellä nimellä pea crab, eli suomeksi hernerapu. Nimensä nämä miniravut saivat siitä, että ne ovat täysi-ikäisinäkin vain herneenkokoisia.